Kinoplatsissa käy Finnkinon liput.
Näistä ihmisistä tuli julkkiksia.
Suomen Postilla on raflaava uusi uusmedianimi.
Condilla on viestimuisti täynnä.
Kauppiksen ala-aulasta näkee lähtevät linja-autot ja raitiovaunut.
Saa nähdä tottuuko tähän uuteen Suomeen. 
Big Benin,
tän puhelinkopin, 
ja kiskan jossa myytiin Lontoon lakuja ja kaksikerroksisen bussien muotoisia metallirasioita. Siinä taisi olla ne kaikki.
Tiistaina 7.8.2007 matkamme tuli sitten päätökseen. Otimme 23-kiloiset laukkumme ja rinkkamme ja loput kamat (esim. 10-kiloinen tietokonelaukkuni, joka oli työnnetty reppuuni) ja lähdimme tarpomaan viimeistä raskasta matkaamme kohti Heathrow'ta.
Tossa vaiheessa alkaa olla jo siinä pisteessä että enempää tavaraa ei voi enää tuoda Suomeen - Heathrow'lla mun piti turvatarkastuksessa laittaa takki ja huppari päälle, ottaa tietokone ulos laukusta, laittaa tietokonelaukku takaisin reppuun ja toivoa että kukaan ei punnitsisi tavaroitani.
Helsingissä meitä oli vastassa Mikko Manninen ja Anna-Stiina. Anna-Stiina ja Elisa itki...
mutta Mikko vaan nauroi meille.
Seuraavana päivänä, keskiviikkona, pidimme tuliaisjuhlat Ruttopuistossa. Paikalla oli varmaan 100 ihmistä (lue: Facebook-kaveria), mutta en tietenkään ottanut ainoatakaan kuvaa. Illalla Stockholmissa oli Dr. Albanin keikka. Toi oli tietenkin juuri niitä juttuja, joihin heittää päivän kestäneen pussikaljoittelun jälkeen että "TODELLAKIN mennään kattoo Doctor Albania! Wooo, It's my life!!1) Sittenhän mentiin sinne Stockholmiin ja huomattiin että paikka oli liian täynnä, kaikki oli 18-vuotiaita, musa oli huonoa ja olisi ehkä fiksumpaa vain lähteä pois ennen koko ruotsalais-nigerialaisen hammaslääkärin tuloa. Tässä ainoa kuva koko illalta.
Kiitos kaikille, jotka ovat seuranneet meidän blogia. Rakastan teitä kaikkia tosi paljon. Heittäkää vielä kommentit loppuun, että tiedetään, kuinka suuri levikki tällä on. Ihan kiinnostuksesta. Saatte vaikka halin.
Crabtastic.
Me tavattiin Jusu ja Karo (lukiokavereita) San Franciscossa. Sit me mentiin Santa Cruzin huvipuistoon ja ostettiin hattaraa ja kikatettiin kuin pikkutytöt.
Funny.
Me juhlittiin meidän 3-vuotispäivää Losin El Chavossa.
San Franciscossa on miellyttävämpi pyöriskellä kuin Los An gelesissa, ja siellä on myös tosi kaunista, mutta ne helvetin mäet.
ja kierot tiet.
Tässä raitiovaunu ajaa leikisti mun yli.
Vapaassa Friscossa on paljon sekopäitä kanssa. Tässä Cho Chinatownista. Have a look at his work.
Kiinalaisia halpatyöläisiä luontaisessa ympäristössään.
Mun pitäis saada joku "nelipyöräinen hauska investointi" kohta. Ehkä joku tuo mulle Ruttopuistoon jonkun hauskan lahjan...
Matka Las Vegasiin oli aika tylsän näköinen. Aavikkoa ja aavikkopuskaa. Pysähdyttiin yhdellä bensiksellä matkalla ja se oli varmaan kuumin piakka missä olen koskaan ollut. Varmaan lähempänä 50 astetta, eikä tuullut yhtään, lähinnä koin lämpöaaltoja. Tuntui vähän kuivalta saunalta.
Jokaisella kasinolla on omat erikoisuutensa, mutta jokaisesta löytyy se kokolattiamatolla päällystetty sali, joka on täynnä kolikkopelejä.
Me mentiin yhteen kauppakeskukseen Stripillä ja tultiin ulos tällaiselle pittoreskille aukiolle. Siinä juolahti mieleen että kello oli vasta neljä ja aukiolla oli jo iltahämärä. Ilmakin oli liian raikasta. Siinä vaiheessa rupesi katsomaan taivasta tarkemmin ja huomasi, että se olikin vain maalattu kattoon. Meni ihan täydestä. Ainakin hetken. Wow.
Suosittelen kaikille lukijoillemme, että käy kerran Las Vegasissa. Se on niin luonnonvastainen kaupunki kuin voi olla. Ei myöskään kummaksu niin paljon sitä että enemmistö amerikkalaisista ei omista passia kun ne voi hoitaa kaikki matkansa käymällä Vegasissa. Tässä muutama esimerkki.
Pariisi - Eiffeltornin puolessa koossa rakennettu Paris-kasinon yhteyteen
Venetsia The Venetian -kasinolla oli kaupungin aukiot rakennettu sisätiloihin. Tämä kuva on ulkoa.
New York, New York -kasinolla oli n. kymmenen pilvenpiirtäjää rakennettu muutaman hehtaarin alueelle.
Las Vegasissa luksusasuminen on halpaa ja annokset on valtavia. Meidän hotellilta tilattu aamiaisleipä The Deli Pounder on alla. Leipä, puoli kiloa pastramikinkkua, leipä, ja hammastikku. Only $6.99 Mmmm.
That Hans Klok is so hot right now.
Erik
Los Angelesissa 18.7 klo 16
Me ollaan nyt sit Kaliforniassa, jossa Schwarzenegger on kuningas ja voit katsoa telkkarista Lindsay Lohanista kertovia juoruja 24 tuntia paivassa. Ja on kuuluttava tähän klubiin, jos haluat menestyä.
Los Angelesissa käytiin ensin Venice Beachilla, joka on tunnettu siitä että siellä on kilometreja pitkä ranta täynnä eläkeläisiä ja työttömiä ihmisiä.
Tämä nainen rupesi valittamaan meille, kun me otettiin kuva sen taiteesta.
Hollywoodissa on paljon turisteja, mutta "the business" sijaitsee nykyään enemmänkin San Fernando Valleyssa eli "the Valleyssa". Joten Hollywood keskittyy siihen turismibisnekseen. Ihan kivoja ravintoloita siella on. Mm. Iron Chef Wolfgang Puckin Vert -ravintola ja Ken Davitianin French Dip -ravintola. Ken tunnetaan paljolti roolistaan Boratin ystävänä Azamatina elokuvassa Borat.
Borat oli jättänyt viestinkin.
And from LA we left off to...
San Diego! It of course comes from the German word Sandiega, which means a whale's vagina. But you know what they say, when in Rome...
Meidän seurassa oli Reetta Sydneystä, kuviokelluntamestari.
Ehkä suurimman vaikutuksen teki kun tilasin kahvin. Sieltä tuli sitten tää jätkä työnnettävän pöydän kanssa jossa oli liesi. 
Se otti kauhallisen Grand marnieria, lämmitti sitä, sytytti sen palamaan ja kaatoi tulivanan mun kahvikuppiin, siihen vielä kahvit, itsevatkatut kermavaadot päälle ja appelsiininkuoret. Ja lopputulos on tässä. But it looks like a normal cup of coffee!
Kävin myös sukeltamassa koralliriutoilla seuraavana päivänä. Koska täydellä vatsalla ei saa mennä uimaan.
Me mentiin saarelle nimeltä Treasure Island. Arr.
Meitä oli vastassa ryhmä alkuasukkaita jotka lauloi tervetuliaislaulun fidziksi ja säestivät kitaralla. Ne oli ilmeisesti karkoittaneet merirosvot jossain vaiheessa ja rakentaneet uima-altaita perinteiseen tyyliin.
Tässä me juodaan ylihintaisia drinkkejä. Mamanucan saaret on länsimaisten omistajien ylläpitämiä ja niissä on vastaavat hinnat. Mutta länsimaiset ylellisyydet kuten sähkö ja juokseva vesi on jees. 83% Fidzistä on lain mukaan alkuasukkaiden omistuksessa, joka vähän estää ulkomaista sijoittamista ja kilpailua maassa. Siksi siisteimmät paikat löytyykin pikkusaarilta eikä Fidzin pääsaarilta.
Toi valkoinen täplä tuolla vedessä on minä snorkkeli päässä.
Eteläsaarella oli hienoimmat maisemat, mutta pohjoissaarella on oisoimmat kaupungit Wellington ja Auckland. Molemmat oli kumminkin sellaisia Helsingin kokoisia eli aika autioita.
Wellingtonissa juoksi moa-linnut valtoimenaan.
Extreme close up!
Yes, lots and lots of sheep. Mmm...
Me pysähdyttiin myös Rotoruassa, Uuden Seelannin suosituimmassa turistikohteessa, jossa on kuumia lähteitä, geysereitä ja koko kaupunki haisee ihan pierulta.
